Kirja, jonka kissakin lukisi

Monilla meistä on yksi tai useampi lapsuuden Eläin -- lemmikki tai joskus jopa villieläin; jokin elävä olento, jonka kanssa muodostamme ikimuistoisen suhteen. Yleensä opimme lapsuuden Eläimiltä jotakin tai ne tarjoavat meille lohtua ja ovat luonamme silloin, kun eniten tarvitsemme ymmärtäjää. Nykyaikana ne lienevät myös yhä useammin ensikosketuksemme suurempaan maailmaan tietokoneen ruutujen ja betonilaatikoiden tuolla puolen.

Minun lapsuuteni Eläimiin kuului kissa, joka tapasi kietoutua äitini niskaan lämmittämään hänen katsellessaan televisiota. Muistan hänet itsenäisenä ja rohkeana olentona. Salaperäisenä ja sulokkaana.

Hänen jälkeensä en ole asunut kissataloudessa, jollei lukuun oteta Tikruperhettä, valkoisten tiikerien (näemmä hiljakseen kasvavaa) laumaa. Kissat ovat silti aina kuuluneet elämääni. Minulle kissat ovat tarinoita, jännittäviä ja hämmästyttäviä.

Muistan isoäidin kertomukset kotitilansa villikkokissasta, joka toi talon emännälle kalan keittiöön. Muistan monia fiktiivisia hahmoja -- ja tietenkin kerron itsekin mielelläni tarinoita kissoista ja nautin kissojen piirtämisestä, mikä ei yllättäne ketään, joka on nähnyt nettisarjakuvani Good Cat / Bad Cat Protocol.

Niinpä olin luonnollisesti innoissani, kun minulle tarjoutui tilaisuus tehdä kansi Osuuskumman kissateemaiselle novelliantologialle Varjoisilta kujilta. Antologia on nyt julkaistu, ja Tikruperhe lukee jo innoissaan!

Lukevat tiikerit.

Mainittakoon, että kansikuvakissan mallina toimi Maailman Julmin Kissa eli Miisu, jonka uskollisena residenssinhaltijana häärii kirjailija Nupponen. Tarkastaja Miisander on Miisun alter ego, ja hänen seikkailunsa voit lukea antologian sivuilta!