Varjoihmiset
Valon ja varjon rakkaussuhde on ikiaikainen. Siinä kuohuu ratkaisematon ristiriita, joka on kiehtonut tarinankertojia ammoisista ajoista saakka. Kumpi oli ensin -- kumpi on vahvempi?
Avaruus on ihmissilmälle yhtä loppumatonta varjoa. Olisi helppo ajatella, että pimeys on todellisuuden perustila, ja valo vain piirtää siihen oman muotonsa. Toisaalta näkökykyiset ihmiset hahmottavat ympäröivää maailmaa valon kautta. Ihmettelemme taivaalla loistavia lyhtyjä, joiden hehku matkustaa luoksemme kaikkeuden toiselta laidalta. Katselemme valon kertomia tarinoita päivittäin.
Kuvittelemme yleensä valon olevan sankari. Varjot pelottavat, sillä emme näe, mitä niissä piileskelee. Vaistonvaraisesti uskomme, että tuntematon edustaa pahuutta. Epäilemättä juuri siksi valoa ja varjoa käytetään fiktiossa ja myyteissä hyvän ja pahan vertauskuvina.
Miellämme usein toiset ihmiset joko valoiksi tai varjoiksi. Valot ovat johtajiamme tai rakkaitamme; ihmisiä jotka herättävät meissä rohkeuden tai ilon. Varjot taas ovat vihollisia, piruja ja perkeleitä, "niitä toisia".
Entäpä, jos sitä onkin itse varjoihminen? Jotkut kääntyvät valosta valoon, eivätkä löydä paikkaansa. Toiset sysätään varjoihin; heille kerrotaan, että he eivät mahdu valoon. Kun he katsovat valoa, he voivat vain sanoa: "en ole ainakaan tätä" tai "tänne en voi jäädä". Varjoihmiselle ryhmään kuulumisen sijasta nimenomaan kuulumattomuudesta tulee tärkeä keino rajata omaa identiteettiä.
Mitä sitten, kun varjoihminen tottuu elämään vailla valoa, vailla omaa paikkaa? Valo alkaa ehkä näyttää hänestä yhä himmeämmältä. Tai ehkä se häviää kokonaan. Ennen pitkää sitä ehkä osaa leikkiä enää vain toisten varjojen kanssa.
Minusta valo ja varjo ovat kuin toisiinsa kiinni kasvanut pariskunta. Kumpikaan ei voi olla olemassa yksinään. Varjot katoavat valon mukana, ja ilman varjoja ei valoa voi havainnoida. Maailma muuttuu muodottomaksi massaksi niin täydellisessä pimeydessä kuin kaiken nielevässä kirkkaudessakin.
Näitä pohdiskelin eräänä yönä katsellessani, miten seinää pitkin kiipesi synkeä koura rutistaakseen otteeseensa pienen, uhmakkaan varjoihmisen.
Avaruus on ihmissilmälle yhtä loppumatonta varjoa. Olisi helppo ajatella, että pimeys on todellisuuden perustila, ja valo vain piirtää siihen oman muotonsa. Toisaalta näkökykyiset ihmiset hahmottavat ympäröivää maailmaa valon kautta. Ihmettelemme taivaalla loistavia lyhtyjä, joiden hehku matkustaa luoksemme kaikkeuden toiselta laidalta. Katselemme valon kertomia tarinoita päivittäin.
Kuvittelemme yleensä valon olevan sankari. Varjot pelottavat, sillä emme näe, mitä niissä piileskelee. Vaistonvaraisesti uskomme, että tuntematon edustaa pahuutta. Epäilemättä juuri siksi valoa ja varjoa käytetään fiktiossa ja myyteissä hyvän ja pahan vertauskuvina.
Miellämme usein toiset ihmiset joko valoiksi tai varjoiksi. Valot ovat johtajiamme tai rakkaitamme; ihmisiä jotka herättävät meissä rohkeuden tai ilon. Varjot taas ovat vihollisia, piruja ja perkeleitä, "niitä toisia".
Entäpä, jos sitä onkin itse varjoihminen? Jotkut kääntyvät valosta valoon, eivätkä löydä paikkaansa. Toiset sysätään varjoihin; heille kerrotaan, että he eivät mahdu valoon. Kun he katsovat valoa, he voivat vain sanoa: "en ole ainakaan tätä" tai "tänne en voi jäädä". Varjoihmiselle ryhmään kuulumisen sijasta nimenomaan kuulumattomuudesta tulee tärkeä keino rajata omaa identiteettiä.
Mitä sitten, kun varjoihminen tottuu elämään vailla valoa, vailla omaa paikkaa? Valo alkaa ehkä näyttää hänestä yhä himmeämmältä. Tai ehkä se häviää kokonaan. Ennen pitkää sitä ehkä osaa leikkiä enää vain toisten varjojen kanssa.
Minusta valo ja varjo ovat kuin toisiinsa kiinni kasvanut pariskunta. Kumpikaan ei voi olla olemassa yksinään. Varjot katoavat valon mukana, ja ilman varjoja ei valoa voi havainnoida. Maailma muuttuu muodottomaksi massaksi niin täydellisessä pimeydessä kuin kaiken nielevässä kirkkaudessakin.
Näitä pohdiskelin eräänä yönä katsellessani, miten seinää pitkin kiipesi synkeä koura rutistaakseen otteeseensa pienen, uhmakkaan varjoihmisen.
 |
| Varjoihmisiä Kuva: M.A. Tyrskyluoto |
Comments
Post a Comment