Valoa on vielä / Light yet remains
Istun mielelläni veden äärellä katselemassa auringonlaskua. Päivän ja yön kohtaamisessa on jotakin maagista. Hetken aikaa maailma värisee välitilaan juuttuneena, yrittää päättää kumpaan suuntaan kallistuisi. Valo ei vielä luovuta, ei suostu vajoamaan taivaanrannan taa. Roikkuu kiinni elämässä, kestää, pysyy, taistelee.
Meissäkin on vielä paljon valoa jäljellä. Muistakaamme se.
I like to sit by the water and watch the sunset. There's something magical about the meeting between day and night. For a moment, the world trembles, trapped in an in-between space, trying to decide which way to dip. Light won't let go, not just yet. It refuses to tumble into the horizon. It clings to life, it holds; it remains; it fights.
There's still much light left in us, too. Let us remember that.
Meissäkin on vielä paljon valoa jäljellä. Muistakaamme se.
 |
| Syyskuun ilta. / September nightfall. Photo: M.A. Tyrskyluoto |
I like to sit by the water and watch the sunset. There's something magical about the meeting between day and night. For a moment, the world trembles, trapped in an in-between space, trying to decide which way to dip. Light won't let go, not just yet. It refuses to tumble into the horizon. It clings to life, it holds; it remains; it fights.
There's still much light left in us, too. Let us remember that.
Comments
Post a Comment