4.3.2017

Kirja, jonka kissakin lukisi

Monilla meistä on yksi tai useampi lapsuuden Eläin -- lemmikki tai joskus jopa villieläin; jokin elävä olento, jonka kanssa muodostamme ikimuistoisen suhteen. Yleensä opimme lapsuuden Eläimiltä jotakin tai ne tarjoavat meille lohtua ja ovat luonamme silloin, kun eniten tarvitsemme ymmärtäjää. Nykyaikana ne lienevät myös yhä useammin ensikosketuksemme suurempaan maailmaan tietokoneen ruutujen ja betonilaatikoiden tuolla puolen.

Minun lapsuuteni Eläimiin kuului kissa, joka tapasi kietoutua äitini niskaan lämmittämään hänen katsellessaan televisiota. Muistan hänet itsenäisenä ja rohkeana olentona. Salaperäisenä ja sulokkaana.

Hänen jälkeensä en ole asunut kissataloudessa, jollei lukuun oteta Tikruperhettä, valkoisten tiikerien (näemmä hiljakseen kasvavaa) laumaa. Kissat ovat silti aina kuuluneet elämääni. Minulle kissat ovat tarinoita, jännittäviä ja hämmästyttäviä.

Muistan isoäidin kertomukset kotitilansa villikkokissasta, joka toi talon emännälle kalan keittiöön. Muistan monia fiktiivisia hahmoja -- ja tietenkin kerron itsekin mielelläni tarinoita kissoista ja nautin kissojen piirtämisestä, mikä ei yllättäne ketään, joka on nähnyt nettisarjakuvani Good Cat / Bad Cat Protocol.

Niinpä olin luonnollisesti innoissani, kun minulle tarjoutui tilaisuus tehdä kansi Osuuskumman kissateemaiselle novelliantologialle Varjoisilta kujilta. Antologia on nyt julkaistu, ja Tikruperhe lukee jo innoissaan!

Lukevat tiikerit.

Mainittakoon, että kansikuvakissan mallina toimi Maailman Julmin Kissa eli Miisu, jonka uskollisena residenssinhaltijana häärii kirjailija Nupponen. Tarkastaja Miisander on Miisun alter ego, ja hänen seikkailunsa voit lukea antologian sivuilta!

1.3.2017

Rakkaudelle.

Tänään on juhlapäivä. Tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan. Nyt on jokaisella suomalaisella oikeus solmia lainvoimainen rakkauden liitto sukupuoleen katsomatta. Onnittelut kaikille heille, jotka tänään ja tulevaisuudessa sellaisen solmivat!

Tätä on odotettu.
Kuva © M. A. Tyrskyluoto

1.2.2017

A Stranger's Town

The other day, I was searching through the photos I've stored but haven't had the time to post. I found myself taking a stroll through a strange city, one covered with snow, lost in mist, and painted by light. I started to smile.

See, here in this town...

You may find a huge snowball, the size of a child,
sitting under a streetlight for no apparent reason.
Photo © M. A. Tyrskyluoto

You may walk among sculptures made from light and mist.
Photo © M. A. Tyrskyluoto

You may take pause at campsites
that lie forgotten and frozen over.
Photo © M. A. Tyrskyluoto

You may see someone ride a bicycle across the frozen lake.
Photo © M. A. Tyrskyluoto

This town, it's given me many smiles, many stories.

+ + +

I don't feel I've ever had a hometown. Maybe a part of it is a kind of looseness in how I grew up, with my immediate family split between a few cities. Fixtures like buildings don't hold permanence for me; I assume that it's because I've never lived in a place that I own or one that my family owns.

I never felt that any of this was a negative thing, mind. Big cities, small towns, cars and trains and new streets to remember -- it's all done worlds of good to expand my thinking. It's probably played no small part in how I constantly look at places like I'm seeing them for the first time.

On the worst days, I feel like a stranger everywhere I go. The best days, though, I feel like an explorer. And in this strange city? Well... let's just say that it's clearly my kind of town.

Where we paint the sundown on the windows.
Photo © M. A. Tyrskyluoto

11.1.2017

Sininen hetki

Lumen alla jäätyneen järven kansi. Usva syö taivaanrantaa. Paljaat oksat kurottavat, hamuavat otetta valkeasta tyhjyydestä.

Siinä tyhjyydessä minäkin, odottaen, vaan en tiedä mitä. Uskonko jään kestävän, astunko valkealle peitolle, pelkäänkö alla vellovaa mustaa vettä?

Ehkä, ehkä. Tänä yönä sisälläni on hiljaista.

Kuva lumen peittämästä jäätyneestä järvestä, jonka yllä leijuu usva
Sininen hetki.
Kuva © M. A. Tyrskyluoto

31.12.2016

Effervescent Brain

It's that time of the year. You can drop your friends a giggly "see you next year!" when you know you won't meet them again until tomorrow. You'll probably be summing up your year and, more often than not, end up hoping for a better one to come. Perhaps you make a couple of promises, you know, nothing serious, yeah? Just something small. And why not? It's always a good idea to make plans.

I made but a few for 2016. I started the year with... well, quite frankly, not a whole lot of expectations. I end it with mixed feelings. Not because my plans didn't pan out -- more because some of them did, many in unexpected ways. Do they make up for all the sad and stressful things that have happened in my life this year? I'm not sure.

So, at the end of the year, here's where we are:

Photo of a glass jar surrounded by lush green and gold vines and labelled Effervescent Brain, Cures Headaches in a classic font
Effervescent Brain.
Photo © M. A. Tyrskyluoto

effervescent adj. 1. Emitting a profusion of small bubbles or gas; bubbling. [. . .] 3. High-spirited; ebullient; vivacious.
from The American Heritage Dictionary of the English Language
This repurposed glass jar was one of the few crafts projects I had time to complete this year. It's been one hell of a ride on the work front. After a busy summer, I started as the lead editor in a rewarding but challenging project in my day job, and on the creative side, I've been spending a fair bit of my spare time punching out a respectable stretch of short prose. (Some of it very successful, I'm pleased to say, but more about that in another post, at another time.)

It's been words, words, words, with an occasional jaunt across the pages of my sketchbook here and there. I had to put my cat comic on a hiatus to make room for more ambitious prospects. I've been stoking the flames of many an interesting endeavor, and there are yet many more to follow next year.

Year 2017 has some good things in store for me. Exciting, even. And then some things that, well, I just don't know, it could go either way. But that's what life's all about, isn't it? You never really know how it turns out.

So. Here's to an effervescent brain. It cures headaches, they say.

29.11.2016

Kissajainen

Kissajainen. Unten uumenissa asustava painajaisten tappaja. Tässä se seisoo saaliinsa äärellä.

Tänä iltana piti vähän verrytellä piirustuskättä. Käytin ajatuksenvirtatekniikkaa, eli annoin käden piirtää mitä mieleen juolahtaa. Ei yllätä, että kynästä putosi hirviö ja kissa.

Digitussityö.

Kissajainen.
© M. A. Tyrskyluoto

17.11.2016

Brain, 1pcs, lazy

"The next thing you know, there's a kitty sleeping on the brain jar."

Things that happen in chats during lunch break.

Brain, 1pcs, lazy.
Art: M. A. Tyrskyluoto